Uutisvirran jälkeen hyppy rannalle

Luen ne uutiset, jotka liittyvät arkeeni. Nyt seuraan talousuutisia. Kiinnitän huomiota pieniin nytkähdyksiin niin koroissa kuin asuntokauppoissa. Onko liikettä pörssimarkkinoilla tai miten verotus kohteleekaan ensi vuonna juuri minua? Siis minua! Välillä iloitsen, välillä huolestun.

Olivat uutiset mitä vain, ovat kysymykset samat. Miten tämä vaikuttaa minun arkeeni? Kenen puolella olen? Kuka on voitolla? Kuka on hyvä, kuka paha? Jokainen pienikin liike tai uutinen siitä, että minun puoleni voittaa, että minä saan vahvistusta oikeassa olemiseeni, herättää tyytyväisyyttä. Asiat menevät juuri minun toivomaani suuntaa. 

On kuitenkin tunnustettava se, että vaikka kuinka iloitsisin pienistä muutoksista tai minussa heräisi vihaa tai suuttumusta silloin, kun koen jonkin vääryyden toteutuvan, en voi useinkaan asialle mitään. Sillä loppujen lopuksi olen vain lastu laineilla.  

Koska en lopulta voi tehdä mitään, todellakin merkittävää, voin vain elää omissa tunteissani tai tunteettomuudessani. Voin velloa vihassa ja pelossa päivästä toiseen - ja voida pahoin. Voin iloita pienistä liikkeistä siihen suuntaan, mikä minusta on oikein. Voin myös suojautua pahuudelta välinpitämättömyydellä. Mutta maailman tapahtumista heränneet tunteet eivät ole muuta kuin tunteita. Miten siis voin itse silloin, kun provosoidun Lähi-idästä tai minua lähempänä olevasta sodasta?

Ketään ei hyödytä se, että tunnen sääliä tai vihaa jotain ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan - vähiten itseäni. En voi muuttaa kenenkään ajattelua tai käytöstä toisenlaiseksi. On hyväksyttävä se, että jokainen ihminen on vastuussa vain itsestään ja jokaisen on tehtävä muutos itse. Ja vaikka kuinka yrittäisin puhua minusta oikealta tuntuvista näkemyksistä, ei toinen ota niitä vastaan, ennen kuin itse kokee niin. Joskus mikään ei vain muutu. 

Minä voin yrittää vain luottaa ihmiseen siinä, että jokainen löytää hyvän - siis oikean hyvän, joka tuottaa parempaa maailmaa kaikille. On uskottava ihmiseen, vaikka usko on koetuksella. Ja on pidettävä huolta itsestään ja lähimmäisistään. 

Kun seuraavan kerran luen uutisen (tai yhä useammin jätän lukematta), koetan laittaa sen janalle, joka kuvaa tapahtumien uutisointia. Kyse on tarinasta, jatkumosta, jossa pienet liikkeet eivät tuo todellista muutosta. Pikemminkin alan tällöin elää toisten ihmisten tarinaa, jossa joka päivä tuotetaan jatkokertomuksen lailla jotain uutta, kärpäsestä tehdään härkänen, isosta vielä suurempi. Oma elämäni ei kuitenkaan muutu mitenkään - ja jääkö oma elämä jopa elämättä, kun uppoudun muiden draamoihin - oli kyseessä sitten tosielämä tai muovinen some-elämä.

Otan aikalisän. Mikä on itselleni tärkeää? Se, että olen nukkunut hyvin. Herään uuteen aamuun pohtivana ja uteliaana. Tunnustelen itseäni, haluanko tänään tavata ystävää, käydä uimassa tai kaupoilla. Miten edistän työtäni, mitä haluan sanoa lähellä oleville. Etsinkö iloa ja luottamusta, vaikka se ei rynnistä kotiini aamun hämärässä ja hitaudessa. 

On parempi elää siis omaa elämää mahdollisimman hyvin ja tehdä siinä ne muutokset, jotka voi ja haluaa. Pienikin, hiljainen, elämä on parempi kuin keskellä vieraan virran kuohujen.