Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun nuoret saavat tiedon yo-kokeiden tuloksista.

Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun nuoret saavat tiedon yo-kokeiden tuloksista.

Tällaisen päivänä joku iloitsee, toinen pettyy. Joskus kokee nopeasti molemmat tunteet - pettymys voi pienen pohdinnan jälkeen kääntyä tyytyväisyydeksi, kun ymmärtää, että odotukset ovat olleet ehkä liian suuria tai että tulokset olivat edelliseen suoritukseen nähden kuitenkin nousseet.

Pettymyksen takana onkin usein omat odotukset ja toiveet. Asetamme itsellemme tavoitteita, joita emme saavuta. Ovatko tavoitteet olleet alun alkaenkaan realistisia? En tarkoita sitä, etteikö kannattaisi aina odottaa parasta. On kuitenkin hyvä myös miettiä sitä, mitä kaikkea teki tavoitteensa eteen. Oliko toiveita enemmän kuin tekoja?

Eikä tässäkään pidä soimata itseään vaan nimenomaan miettiä rauhassa sitä, miten paljon näki vaivaa. Me kaikki elämme välillä pää pilvissä. Positiivinen ajattelu tekee hyvää mielelle. Miten sen positiivisuuden saisi pysymään, vaikka tulokset eivät olleetkaan toiveiden mukaiset?

Positiivinen asenne itsessään ei ole tavoite. Erityisesti sellainen amerikkalainen yltiöpositiivisuus, jossa väkisinkin poistetaan mielestä kaikki ikävät ja arkiset ajatukset, ei tietenkään lopulta ole viisasta. Tilanteiden aito tarkastelu, epäonnistumisen riskin tiedostaminen, epävarmuus tai omien taitojen realistinen tarkastelu on tärkeä. Mutta tämänkin jälkeen voi ajatella positiivisesti. Tein sen, mihin näillä tiedoilla pääsin. Ei mennyt parhaiten, mutta tein sen ja opin kokemastani, että ensi kerralla keskityn paremmin tai yritän jaksaa käyttää koko ajan kokeen tekemiseen. Tai sitten voi ajatella, että näin tällä kertaa. Päästän tästä oppiaineesta nyt irti ja keskitys seuraavaan tavoitteeseeni.

Kaikki kokemukset elämässä ovat tärkeitä. Kaikesta voi oppia! Vastoinkäymiset ne vasta opettavatkin! Älä pelkää epäonnistua. Älä soimaa itseäsi. Älä unohda, että olet aina arvokas ja tärkeä ihminen, vaikka osaaminen olisi millä tasolla. Opiskelussa on kyse taidoista. Taitoja voi hioa. Uusia taitoja voi oppia - jos haluaa. Ja jos on vaikeuksia oppia, voi alkaa pohtia sitä, mihin muuhun voimat hupenevat. Olisiko sittenkin tärkeintä keskittyä selättämään muita elämän haasteita kuin yo-kokeet?

Onneksi elämä on pelkkää muutosta ja uusia haasteita - ja läpi elämän on tarkoitus kehittyä. Ei muuta kuin uutta kohti!