Tuntuuko sinustakin siltä, että olet erilainen kuin muut?

Innostun helposti. Kun kollega pyysi mukaan Unesco-koulun toimintaa, ei mennyt aikaakaan, kun olin siinä jo syvällä ja aloin nähdä sekä mahdollisuuksia että haasteita. Ennen kaikkea kuitenkin ajattelin, että tämähän on mahtavaa: olemme yhteydessä Itämeren maiden kanssa, tapaamme usein etänä ja leirikouluissa, meillä on yhteinen päämäärä. Minusta voimien kokoaminen on viisautta, yhdessä olemme enemmän, tavoite on tärkein. 

Sitten kohtaan sen toisen puolen. Eivät kaikki näekään asioita vain minun näkökulmastasi. Joillekin kelpaa se, että viedään opiskelijoita silloin tällöin tapaamisiin, ollaan mukana - mutta ei olla. Virallisesti osallistutaan, mutta tehdään vain sitä, mitä muut suunnittelevat tai sanovat ylhäältä käsin, mihin rahat käytetään ja mikä on mahdollista. Pieniä asioita siellä täällä, ei tehdä suurta numeroa.

Moni kokee maailman niin, että ympäröivä rakennelma on vakaa, kun siihen liittyy tietyt säännöt ja tavat toimia. Opetus ja koko suomalainen koulusysteemi on sellainen. Monelle se on vakaa rakennelma, jonka sisällä tehdään sitä, mitä on aina tehty. Jokainen tekee oman pienen tehtävänsä ja sillä siisti. Teemme yhteistyötä toki, mutta uskallammeko tehdä riittävän isosti? Jos katselisin maailmaa ylhäältä käsin näin, näkisin vain rakennelmia, labyrinttejä, ohjeita ja ihmisiä, jotka kulkevat aina samaa reittiä eteenpäin, pysähtyvät, kun muut pysähtyvät ja odottavat vuoroaan edetä systeemissä.

Konkreettisesti tämä näkyy niin, että kouluissa on tehtäviä, jotka pitää vain tehdä, koska ne tulevat virastolta, esimieheltä, siitä, miten ennenkin on tehty. Tämä turhauttaa minua - ja toisaalta tuo monelle turvaa. Itse haluaisin muuttaa koko opetussuunnitelman ja oppiaineet, mutta siitä joskus toiste.

En tarkoita sitä, että kukaan olisi yksin oikeassa, on vain erilaisia tapoja nähdä ja kokea maailma.

Mutta siitä erilaisuudesta. Minun on vaikea löytää minun laillani ajattelevia ihmisiä ympäriltäni. Huomaan, että sohin muurahaispesää, en tee kuin muut. Joskus ajattelin, että en ole “oikea” opettaja, koska en ole järjestelmällinen, uurasta vapaa-aikaani kokeiden ja tehtävien parissa, en kirjaa asioita kalenteriin, en palauta lomakkeita ajoissa, en ole etäinen opettaja, en pidä asioita itselläni. Tämäkin ajattelu on varmasti tullut jostain kaukaa opittuna, kaavana siitä, millainen opettajan pitäisi olla.

Minua kiinnostaa tehdä aina uudella tavalla - ei pidä kahta samanlaista tuntia. Haluan vaihtelua, yritän tarttua tilanteeseen, elän tunteella, koen paljon. En lyö lukkoon kurssien suunnitelmia, katson matkalla, miten on hyvä edetä. Mietin kielikuvin, koetan ymmärtää syitä ja seurauksia. Pohdin sitä, miksi teemme niin kuin teemme. Yritän saa opiskeilijan tunnistamaan oman ajattelunsa kaavamaisuuden tai virheajattelun - vaikkapa sen, että pitää itseään huonona, vaikka ei minusta ole.

Kaipaan koulumaailmaan muutosta. Tärkeämpää kuin pilkut on pohtia tunnilla sitä, miten kasvaa oikeamieliseksi. Tärkeämpää kuin yo-kokeet on löytää itsensä niiden asioiden ääreltä, jotka saavat innostumaan. Minun on ollut vaikea löytää tämä innostus niistä asioista, jotka monia muita innostaa. Tästä syystä haen jatkuvasti uusia ajatuksia mystiikasta ja henkisyydestä - en uskonnosta. Koetan löytää jotain syvempää itsestäni ja ymmärtää muitakin syvemmin. 

Tällä tiellä siis koen, että en kuulu joukkoon - ja silti minun elämäni on tärkein asia elämässäni. Pidän kiinni omista ajatuksistani, vaikka ne usein ammutaan alas. Uskon johonkin ihmeelliseen utopiaan, jonne voisimme olla menossa, jos vain päästäisimme irti siitä, että asiat ovat niin kuin ovat. Ei, asiat ovat, niin kuin haluamme ne nähdä. Toivon vain, että kaikki uskaltaisivat katsoa tarkemmin - tai laajemmin. Kokonaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, ei vain yksityiskohtiin tuijottaminen. Toisaalta sisältö on tärkeämpää kuin muoto. 

Koetko sinä erilaisuutta? Tervetuloa joukkoon - ei meissä ole mitään vikaa, katselemma maailmaa vain eri tavalla. 

Ja miten tämä liittyy nykynuoriin? Entä jos nuoret voivat pahoin, koska sisimmässään näkevät sen, että ympäröivä maailma ei ole terve, siinä on paljon sellaista, mitä sisäinen kokemus ei hyväksy. On vääryyttä, väärinymmärtämistä, on harhaan meneviä arvoja ja egolla matkustajia, jotka käyttävät muita omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kun sisällä on vain käsitys siitä, että maailma ympärilläni on vinksallaan, ja kun ei tiedä, miten sen muuttaa, alkaa voida pahoin, oireilee.

Minusta nuorissa ei ole mitään vikaan - maailmassa on.