Laiskuutta ei ole

Laiskottaako?

”Laiskuutta ei ole olemassa”, sanoo chicagolainen sosiaalipsykologian professori Devon Price. Hän kertoo artikkelissaan siitä, miten opettajana on nähnyt monia opiskelijoita, jotka eivät palauta kirjoitelmiaan tai eivät tee pyydettyjä tehtäviä – kerta toisensa jälkeen.

Hän kertoo kuulleensa muiden opettajien puhuvan siitä, kuinka opiskelijat ovat saamattomia ja laiskoja. Price kuitenkin näkee asian toisin. Hänen mukaansa saamattomuuden tai viivyttelyn taustalla on aina jokin este:

- pelko, ettei osaisi

- tietämättömyys siitä, miten työ kannattaa aloittaa

- masennus tai alakulo, joka verottaa voimia.

(Price, 2018)

Pitäisi tehdä yhtä ja toista. Ympärillämme on ihmisiä, jotka tuntuvat tekevän paljon enemmän. Jos eivät pelkät ystävät ja kotiväki riitä esikuvaksi, löytyy somesta tuhansia superihmisiä, joilla tuntuu kaikki sujuvan helposti. Koska ei koe itse yltävänsä samaan, on parempi heittää kirves kaivoon saman tien – eikö?

Pelkkä ajatuskin kaikkien tekemättömien töiden tekemisestä hirvittää ja heittäytyminen jonkin mukavan asian pariin houkuttelee. Aloittaminen siirtyy ja työt jäävät tekemättä. Katson vielä yhden ohjelman, syön jotain, kännykkä koukuttaa. Tunnistatko kuvion?

Voisiko kyse olla pelosta? Millainen näkemys sinulla on itsestäsi opiskelijana? Pelkäätkö epäonnistuvasi? Pidätkö itseäsi jostain syystä huonona – vaikka kuinka opiskelisit, et kuitenkaan onnistuisi, vai?

Kirjoita!

Koeta käsitellä aihetta kirjoittamalla - tee osa tai kaikki tehtävät.

1. Kirjoita tajunnanvirtaa. Voit aloittaa joillain annetuista sanoista tai ryhtyä vain kirjoittamaan:

En halua - -

Kerran ---

Opettaja sanoi kerran ---

Pelkään --

Ärsyttää - -

Epäilen - -

Olen muiden mielestä - -

En ole - -

Minun on lupa olla - -

Koen olevani - -

Haluan - -

Usein pelko saattaa lopulta muodostua lukoksi, joka estää edes yrittämästä. ”Mitä tärkeämpi tehtävä ihmiselle on ja mitä enemmän hän siinä haluaa onnistua, sitä todennäköisemmin hän alkaa viivytellä sen tekemisessä”, sanoo Price.

Elokuvaohjaaja Jane Cameron nostaa esiin luovassa työssä olevien pelon siitä, ettei olisikaan lahjakas (Cameron 2010). Jos laiskuutta katsellaan tästä näkökulmasta, on laiskuuden tunnistaminen itse asiassa todella tärkeää. Työn välttely voikin siis vain paljastaa itsellesi sen, missä haluaisit olla hyvä, lahjakas. Tästä syystä pelon tunnistaminen onkin hyvä asia!

2. Kirjoita vapaasti – kaikkiin kysymyksiin ei ole tarkoitus vastata, vain niihin, jotka puhuttelevat. Teksti voi olla tajunnanvirtaa.

A. Pohdi tilannetta nyt:

Mitä pelkäät?

Kenen silmissä pelkäät olevasi ehkä huono tai epäonnistunut?

Pelkäätkö, ettet oppisi, vaikka yrittäisit?

Pelkäätkö, että työ vaatii niin paljon, ettet jaksaisi saattaa sitä loppuun?

B. Muistele menneitä:

Koeta tarkentaa pelon lähde:

Mistä se on saanut alkunsa?

Onko aiemmilta kouluvuosilta jäänyt jokin muisto, jossa olet epäonnistunut?

C. Vaihda näkökulmaa:

Kirjoita mahdollinen muisto ensin minä-muodossa, sitten hän-muodossa.

Muuttuuko muisto, jos katsot sitä etäännyttäen hän-kertojan avulla?

Näetkö jonkin epäoikeudenmukaisuuden?

Olisitko tarvinnut apua mutta et saanut tai et osannut pyytää?

Miksi kukaan ei huomannut avun tarvetta?

D. Muistele onnistumisia:

Voit jatkaa vielä kirjoittamista seuraavasti:

Koeta palauttaa mieleesi myös sellaisia muistoja, joiden mukaan oletkin onnistunut tekemään tehtävän. Miten selvisit silloin? Miltä tuntui onnistua?

Kiinnitä huomiota myös siihen, mitä osaat.