Haasteet vievät eteenpäin

Kymmenisen vuotta sitten huomasin, etten saanut työstäni enää iloa. Olin pitkään nauttinut opettamisesta. Oli ollut kivaa tehdä töitä nuorten kanssa, ja erityisen iloiseksi tulin aina silloin, kun sain heidät nauramaan tai oivaltamaan jotain uutta kirjallisuuden tai kirjoittamisen äärellä. Minulla oli hyvät välit opiskelijoiden kanssa, ja eräänä vuonna sain abeilta ihanan pehmeän nallen muistoksi siitä, että olin heidän mielestään paras opettaja. Nalle on edelleen minulla ja tuo lämpimät muiston oppitunneilta. 

Elämässä tapahtuu kuitenkin kaikenlaista. Työyhteisössä ei ollut helppo olla. Koetin kovasti olla osa sitä, mutta tuntui siltä kuin olisin jatkuvasti tullut ohitetuksi tai väärinymmärretyksi - arvot törmäsivät joidenkin opettajien kanssa myös pahasti. Elämässä tapahtui muutakin sellaista, mikä teki opettamisen ja elämisen vaikeaksi. En tuntunut löytävän lähelleni ihmisiä, jotka olisivat osanneet auttaa tai helpottaa oloani. Huomasin olevani ongelmieni kanssa täysin yksin. 

Tässä elämänvaiheessa ymmärsin, että voin auttaa vain itse itseäni. Aloin lukea kirjoja, joissa kerrottiin positiivisesta psykologiasta, myötätunnosta, läsnäolosta, itsetunnosta - mistä tahansa-, minkä toivoin auttavan itseäni näkemään tilanteeni ja elämäni jotenkin uudessa valossa. Tein mielikuvaharjoituksia, kirjoitin positiivisia mantroja, kävin kursseja, mindfulnessia, retriittejä. Vähä vähältä ne alkoivatkin auttaa, aloin nähdä asioita uudessa valossa, aloin ymmärtää sen, että olen itse vastuussa omista tunteistani ja että voin kyllä yrittää muuttaa näkökulmaa jopa niitä ihmisiä kohtaan, joita en aiemmin voinut sietää. 

Jonkinlainen käännekohta oli korona-aika, jolloin opiskelijat olivat etänä. Huomasin silloin, että oli taas hetken kiva opettaa, koska kukaan ei keskeyttänyt oppitunnilla. Kukaan ei sekoillut, häirinnyt, osoittanut välinpitämättömyyttä. Minunkaan ei tarvinnut yrittää mitään erityistä pitääkseni opiskelijat työn ääressä. Etänä opetus oli vain opettamista, en voinut ottaa vastuuta siitä, mitä nuori kotonaan samaan aikaan teki. Tämä vaihe helpotti ainakin hetkellisesti itseäni.

Mutta tämän jakson jälkeen myös huomasin, että opiskelijoille etäopetus ei ollut ollut vain hyvää aikaa. Opiskelijat eivät olleet oppineet vuoden aikana juuri mitään. Tähän soppaan tuli mukaan myös opetusvelvollisuuden jatkaminen, eivätkä kaikki opiskelijat olleetkaan enää itse valinneet lukiota vaan olivat tulleet jatkamaan yläkoulua eri rakennukseen - ilman omaa haluaan. Enkä enää voinut sanoa, että jos ei kiinnosta opiskelu, voit aina lähteä lukiosta pois. 

Kännykän käyttö lisääntyi koulussa myös rajusti, se oli ja on aina joko pöydällä tai kädessä - tai pulpetin alla muka piilossa. Tietokoneilla tehtiin kaikkea muuta kuin opiskeltiin. Koulussakaan ei osattu ottaa tilannetta vakavasti ja opiskelijoiden itsemääräämisoikeutta kunnioitettiin niin paljon, ettei saanut edes kännyköiden käyttöä estää. Kännykkä, Tiktok, oppimattomuus? Ajattelin, että no, koska olette Tiktokissa, niin opetanpa teitä siellä, ette pääse minusta eroon. Tämä on yksi syy, miksi aloin tehdä opetusvideoita Tiktokiin.

Ja niin kuin elämässä yleensä: joskus vain pitää tapahtua jotain ikävää, että oppii uusia temppuja, että tekee toisin. Koronan myötä opin hauskan tavan opettaa. Videoiden tekeminen on nimittäin ollut tosi hauskaa! Niiden aikana kukaan ei keskeytä - olen taas saanut olla sellainen opettaja, joka olisin halunnut olla tunneillakin.

Tie on toki ollut pitkä ja antoisa. Takapakkeja tulee edelleen. Olen edelleen välillä törmäyskurssilla opiskelijoiden kanssa enkä aina osaa tilanteen ollessa päällä tehdä järkeviä ratkaisuja. Yritän joskus liikaa, vaikka opiskelijoidenhan vastuulla oma opiskelu on. Yritän päästää edelleen irti liiasta yrittämisestä, selittämisestä, luulosta, että minä tiedän. Saatan olla väärässä, on hyvä muistuttaa itselleen - ja tämän opin yhdestä niistä kirjoista, joiden avulla olen koettanut elämääni saada uutta suuntaa ja sisältö. Suosittelen tätä Björn Natthiko-Lindebladin kirjaa muillekin luettavaksi!

Hiljentyminen, lukeminen, ajattelun syventäminen - nämä ovat olleet niitä keinoja, joilla itse olen saanut elämän hyvään suuntaan. Ja näiden avulla olen jälleen löytänyt opettamiseenkin uutta iloa ja ymmärrystä. Olen erilainen opettaja nykyään - vaikka en edelleenkään ole valmis. Opin joka päivä jotain uutta opiskelijoistani ja itsestäni. Vaihto S2-opettajaksi on ollut todellakin kiinnostavaa ja virkistävää. Vielä minussa on vahva äidinkielen opettajan identiteetti ja teen tätä työtä niin yksityisopetuksen puolella, Tiktokissa kuin toki päivätyössänikin aika ajoin. S2-opiskelijoiden opettaminen on laajentanut paljon ymmärrystäni myös suomalaisista ja Suomen kotouttamispolitiikan ongelmista. 

Opiskelu kirjallisuusterapiaohjaajaksi on myös ollut osasyynä siihen, että olen saanut iloa ja uutta näkökulmaa opettamiseen. Erityisesti kirjoittaminen vain itselle on auttanut minua vaikeissa tilanteissa, ja tiedän, että moni nuori hyötyisi siitä, että kirjoittaisi päiväkirjaa tai ihan mitä vain tajunnanvirtaa, kun pitäisi saada kiinni omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Tätä varten olenkin saanut tehdä omassa koulussani itsenäisesti tehtävän opintojakson, jossa tuon esiin nuorten elämään liittyviä haasteita ja annan niihin erilaisia kirjoitustehtäviä. Tästä kurssista olen opiskelijoilta saanut juuri sellaista palautetta, kuin olen toivonut. Olen saanut kuulla, että tehtävät ovat auttaneet heitä ymmärtämään itseään paremmin, he ovat jopa saaneet helpotusta yksinäisyyteen, jota kaikki aika ajoin kokevat. Tällaista verkkokurssia rakennan nyt myös muiden saatavaksi!

Minne olen matkalla opettajana? En tiedä. Mutta sen tiedän, että matkaa on vielä edessä ja odotan mielenkiinnolla sitä, mitä uutta taas keksin ja mihin se minut johtaa. Tätä samaa toivon kaikille - uskalla tehdä jotain uutta, uskalla kohdata vaikeat tunteet ja etsiä tie eteenpäin. Lopulta elämässä onkin kyse siitä, että koemme mahdollisimman paljon - ei että leijumme vain helpossa elämässä, mitä toki toivon meille kaikille aika ajoin. Kaikella on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Uskalla kohdata haasteet, niistä pääsee yli!