Kirjoita itsesi näkyväksi!
Kirjoittaminen on halpa keino lisätä omaa hyvinvointiaan. Ei tarvitse olla kirjailija tai pyrkiä kirjoittamaan ammatikseen. Kirjoittaminen on kaikille sopiva tapa ilmaista itseään, päästä kiinni omiin ajatuksiinsa ja tunteisiin.
Ennen kuin siirryt alla oleviin tehtäviin, lue ajatuksia kirjoittamisesta:
Kirjoittamisessa on muutama hyvä ohje, jota kannattaa noudattaa:
-
Kun päätän kirjoittaa, rauhoita itsellesi tila ja aika. Tehtävät on hyvä tehdä pöytäkoneelta käsin ja vielä kännykkä pois näkyvistä, jotta viestit ja ilmoitukset eivät vielä pois omista ajatuksista.
-
Kirjoita mielellään käsin - vaikutus parempi, käden liike ja aivojen yhteistyö, aivot aktivoituvat eri tavalla
-
Kirjoita tajunnanvirtaa - älä mieti isoja ja pieniä alkukirjaimia tai välimerkkejä, anna mennä, kirjoita vaikka vain listaa sanoja. Kirjoitustehtävät saattavat olla myös muunlaisia.
-
Älä näytä tekstejä muille, jotta et sensuroi itseäsi.
-
Pidä hauskaa, tee ne tehtävät, jotka haluat - älä tee tästä pakkopullaa.
-
Jos kirjoittaminen nostaa esiin yllättäviä ja vaikeita asioita, muista ottaa yhteyttä tarvittaessa psykologiin! Kirjoittaminen voi auttaa siis huomaamaan myös sen, että tarvitsee apua! Älä jää yksin!
Vaikka kirjallisuusterapiaa on hyvä tehdä myös ryhmässä, osaavan ohjaajan vetämänä, houkuttelen sinua koettamaan kirjoittamista myös itseksesi. Olen itse löytänyt monia hyödyllisiä työkaluja, tehtäviä, joita käytän usein silloin, kun mieli pyörii ja ajatuksista on vaikea saada kiinni. Myös tunteita on joskus vaikea nimetä tai ymmärtää. Kirjoittaminen selkeyttää mieltä ja auttaa vapautumaan liiasta pohdinnasta.
Kokeile - katso, mitä kirjoittaminen saa sinussa aikaiseksi!

Lukossa, vaikeeta?
Ronja tuli yksityisoppilaakseni, kun oli reputtanut äidinkielen ylioppilaskokeessa. Hänellä oli todettu vaikea lukivaikeus, joten aivan yllätyksenä reput eivät tulleet. Nyt hän kuitenkin halusi saattaa ylioppilastutkintonsa päätökseen ja oli valmis ottamaan sitä varten yksityistunteja.
Tapasimme noin kymmenen kertaa ennen kuin oli uusi yritys. Pyysin ensin häntä tuomaan vanhoja esseitään ja kirjoitelmiaan, jotta näkisin, missä ongelmakohdat olivat – uuteen kokeeseen ei ollut aikaa kuin muutama kuukausi ja meidän piti nyt työskennellä tehokkaasti. Tutkin kirjoitelmat tarkkaan ja löysin noin viisi toistuvaa virhettä, jotka olivat selvästi vaikuttaneet kirjoitustaidon kokeen alhaisiin pisteisiin.
Osoitin virhetyypit yksi kerrallaan Ronjalle, joka teki seuraavalle kerralle uuden kirjoitelman, jossa hän oli keskittynyt korjaamaan tämän yhden virheen. Kun hän oli oivaltanut yhden väärän tavan ja keskittynyt uuden tavan oppimiseen, tekstistä alkoi pikkuhiljaa tulla selkeämpää. Hän sai karsittua pitkiä, sekavia virkkeitä, kapulakielisyyttä, hassua sanajärjestystä ja turhaa toistoa pois niin paljon, että seuraavissa ylioppilaskokeissa hän sai hyväksytyn arvosanan.
Tämä tarina ei kuitenkaan pääty lakin saamiseen. Hänen toiveenaan oli päästä yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Ensimmäinen este oli ollut se, ettei hänellä ollut ylioppilastutkintoa. Nyt hän oli sen läpäissyt. Arvosanoilla yliopiston ovet olisivat jääneet avautumatta, mutta hän keskittyi pääsykokeeseen – ja pääsi yliopistoon samana keväänä! Pääsykokeissa lukivaikeus ei ollut este – sisältö oli kuitenkin ollut riittävä osoitus opiskelijan taidoista ja motivaatiosta opiskella yliopistossa.
Ja tämä tarina on tosi (vaikkakin nimi ja jokin yksityiskohta on muutettu)!
Sisua tarvitaan
Ronjan etuna oli se, että hän keskittyi täsmällisesti korjaamaan virheensä yksi kerrallaan. Hän ei pelännyt opettajan näyttämiä kielen ongelmia vaan otti ne haasteena.
Aina ei kyse ole lukivaikeudesta - motivaatio hukassa…
Muistan myös erään toisen opiskelijan, Jaakon, joka sai nostettua äidinkielen arvosanan lubenter abrobaturin (b) arvosanaksi eximia (e). Vaikka nyt ei ollut kyse lukivaikeudesta, oli kyse siitä, että opiskelun sijaan oli ollut vain kaikkea muuta kivaa tekemistä.
Myöhemmin Jaakko siis korjasi tilanteen uusimalla kokeen ja tekemällä kovasti töitä.
Kaikenlaisia esteitä - kupruja tiellä
Elämään voi kaikille tulla kupru - kuolemantapaus, onnettomuus, ystävän petos - kaikki kohtaamme elämässä ihmiselämän koko kirjon. On siis hetkiä, jolloin opiskelu ei ole kaikkein tärkeintä elämässä, tai edes viiden tärkeimmän asian joukossa. Kyse onkin nyt siitä, miten näiden kuprujen ja haasteiden yli mennään, miten paikataan jokin, mikä on ollut rikki.
Molemmissa kertomissani tapauksissa nostan hattua opiskelijan omalle yrittämiselle: yksi asia kerrallaan opiskelija korjasi virheensä ja otti opettajan ohjeet vastaan tehden aina uuden työn. Tällä sisukkuudella ja täsmällisellä ongelmakohtiin tarttumisella lopputulos oli juuri sellainen kuin opiskelija itse toivoi. Jos opiskelussa on ollut oppimisvaikeuksia tai muita esteitä, joiden pohjalta tekeminen on ollut heikkoa, on hyvä tehdä asialle jotain.
Kokeile Ronjan ja Jaakon keinoa!
Tehtävä!
Käy läpi äidinkielen tai S2-aineen kirjoitelmasi:
Kerää lista kaikista virheistä tai parannusehdotuksista, joita opettajasi on
sinulle tehnyt.
Kerää myös lista kehuista!
Lajittele korjausehdotukset niin, että kieleen liittyvät ongelmat ovat
yhdessä ja sisältöön liittyvät parannusehdotukset toisessa listassa.
Nosta esiin 3-5 asiaa.
Seuraavalla kerralla, kun saat kirjotustehtävän opettajaltasi, keskity listaamiisi asioihin: korjaa yksi virhetyyppi kerrallaan!
Kaikkia ei tarvitse tehdä yhdellä kertaa. Pääasia on, että nyt sinulla on tiekartta siihen, miten lähdet ensi kerralla parantamaan tulostasi.
Anna itsellesi aikaa ja näe se, että yksi asia kerrallaan pääset parempiin suorituksiin.
Muista se, että oppimistulokset eivät ole sama kuin sinä - ne ovat taitoja, joita voit opiskella!
Miten viinirypäleterttu syödään? Rypäle rypäleeltä! Älä siis koeta ahnehtia
kaikkea kerralla vaan keskity jokaiseen yksityiskohtaan ja iloitse siitä, kun
huomaat tekemäsi virheen ja saat sen korjattua.
Muista myös kehua itseäsi! Katso itseäsi ylöspäin!

Keskitytkö?
Tein opiskelijoille kyselyn:
Sen mukaan 60 % opiskelijoista sanoi lukevansa tekstin mutta ei mieti tekstin merkityksiä.
27 % sanoi, että tekstin lukeminen on usein vaikeaa eikä monenkaan lukukerran jälkeen välttämättä silti ymmärrä kirjoittajan sanomaa.
Keskittyminen on tärkeää.
Voit käyttää johonkin asiaan paljonkin aikaa mutta mietitkö, kuinka keskittyneesti sitä teet?
Jos opiskelet, selaatko välillä kännykkää vai keskitytkö vain opiskeluun?
Jos luet kirjaa, hairahtuuko ajatuksesi vähän väliä muihin asioihin?
Pääsetkö juonesta kiinni?
Keskittymisen ongelmana voi olla myös jokin haaste, kuten ADHD. Jos sinulla on tällainen diagnoosi tai epäilet sitä, kannatta olla
yhteydessä erityisopettajaan. Yhdessä voitte keksiä keinoja, joiden avulla saat mielesi rauhoittumaan. Eräs yksityisopiskelijani sai rehtoriltaan luvan pitää ylioppilaskokeissa mukanaan stressipalloa. Hänellä oli myös värikyniä mukanaan. Niiden avulla hän saattoi paremmin suunnitella vastaustekstejään paperilla. Monenlaisia ratkaisuja siis on mahdollista miettiä.
Tee vielä havaintoja itsestäsi:
Kuunteletko ystävääsi tai perheenjäsentä, kun tämä puhuu?
Kuunteletko tunnilla opettajan opetusta?
Kuunteletko itseäsi?
Huomaatko, mikä ilahduttaa sinua?
Mikä saa epämääräisen surun nousemaan pintaan tai sinut ärsyyntymään?
On hyvä havainnoida maailmaa ja sisällään olevaa tunnemerta ja ajatuksia. Niiden pohjalta voit navigoida itseäsi oikeaan suuntaa.
Nyt ei siis ole tarkoitus soimata sitä, mitä on tullut tehtyä tai jäänyt tekemättä. Me ihmiset olemme tavallamme kaikki täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme - ja toisaalta olemme kaikki epätäydellisiä. On tärkeää vain nähdä, millainen itse on.
Tässä osiossa on monta kirjoitustehtävää - valitse mieleisesi! Kirjoita!
Kun huomaat, ettet keskity ja ajatuksesi harhailevat, tee seuraavaa:
Keskity hetki vain hengittämään.
Kuulostele, miltä kädet tuntuvat.
Miltä jaloissa tuntuu?
Entä vatsassa, rinnassa, kaulalla, olkapäissä?
Kun olet hengitellyt ja kuulostellut kehoasi, kirjoita siitä, mitä havaitsit.
Kirjota tajunnanvirtaa tai käytä jotain aloitussanaa, kuten
Tunnen ---
Koen ---
Rinnassani –
Ihoni ---
Vatsassa –
Pohdi!
Keskittymistä voi vaikeuttaa se, että ajatuksiin hiipii yhä uudestaan jotkin mieltä sekoittavat ajatukset. Mitä sinä huomaat ajattelevasi usein? Tehtäväsi on nyt huomata, mikä opiskeluasi ehkä häiritsee tai haittaa.
Kirjoita!
1. Tee listaa asioista, jotka usein pyörivät mielessä.
2. Jaa ne sitten kahteen:
- asiat joille voin tehdä jotain ja
- asiat, joille en voi tehdä mitään.
3. Valitse ensin yksi asia, johon et mielestäsi voi vaikuttaa. Kirjoita siitä vähintään 6 minuuttia tajunnanvirtaa.
Jos tunne tai ajatus tuntuu isolta ja huomaat ehkä hermostuvasi, muista hengittää syvään välillä. Hengitys rauhoittaa kehoa ja tämä vaikuttaa rauhoittavasti mieleen. Mieti myös sitä, voisitko saada apua jostain, jotta asia ratkeaisi. Muista ottaa tarvittaessa yhteyttä psykologiin, kuraattoriin, erityisopettajaan, terveydenhoitajaan tai muuhun luotettavaan aikuiseen.
4. Ota sitten yksi asia (tai useampi yksitellen), johon voit mielestäsi vaikuttaa. Kirjoita siitä vähintään 6 minuuttia tajunnanvirtaa.
5. Mieti, miten saat asian ratkaistua:
Mieti aikataulua.
Mieti, tarvitsetko jonkun ihmisen apua.
Mitä siis teet ensimmäisenä, toisena ja kolmantena.
Kirjoita itsellesi suunnitelma. Kirjoita jokainen askel kuin tarinana, jonka olet jo tehnyt. Kirjota minä-muodossa oleva tarina - käytä preesensiä. Kuvittele muutos tai teko, jonka aiot tehdä!
Minun mottoni on:
Mieluummin vähän hyvin kuin paljon huonosti.
Mikä on sinun mottosi?
On hyvä siis pohtia, miten elämäänsä elää. Jos näet, että voit tehdä jonkin
muutoksen elämässäsi, jotta pystyisit keskittymään opiskeluun paremmin, tee se.
Mieti elämää vaikka väreinä, kuten ajan käytön pohdintatehtävässä 4. – valitse, mitä värejä elämääsi haluat.
Kirjoita itsellesi kannustuslause tai voimasana!

Joskus on tärkeää vain unelmoida! Siitä saa hyvää mieltä - ja unelmilla on myös taipumus toteutua. Uskalla siis unelmoida!
Kirjoita!
1. Kirjoita unelmatyöstäsi. Kuvittele itsellesi unelmatyö. Älä mieti sitä, onko sen saavuttaminen muka mahdollista. Kirjoita vain siitä, millaisia asioita päivääsi kuuluisi.
Kerro minä-muodossa tarina, jossa kuvaat elämääsi 10 vuoden päästä. '
Koeta luoda mahdollisimman todentuntuinen tilanne.
Käytä apunasi seuraavia kysymyksiä:
Onko työpaikalla muita ihmisiä vai teetkö töitä yksin?
Mitä teet?
Oletko koneella vai teetkö käsin jotain?
Kuvaile työpaikan miljöö mahdollisimman tarkkaan käyttäen kaikkia aisteja:
Miltä työpaikalla näyttää?
Mitä tuoksuja ja makuja yhdistät
työpäivääsi?
Miltä paikka tai työ tuntuu?
Millainen on äänimaailma?
Millaisten ihmisten kanssa teet töitä?
Millaista osaamista sinulla on?
Mistä nautit työssäsi?
Mitä hyvää saat aikaiseksi?
Kenen tai minkä puolesta teet töitä?
Mitä vastustat?
Koeta miettiä, mitä arvoja työsi edustaa.
Kun olet kuvitellut itsesi unelmatyössäsi, kuvittele nyt itsesi tuossa
elämäntilanteessa.
2. Kirjoita kirje vanhemmillesi (tai tee vain tajunnanvirtaa), jotka haluaisivat, että teet jotain muuta.
Älä lähetä kirjettä (jos et halua). Kerro siinä rehellisesti se, miksi et halua sitä, mitä he haluavat. Kerro sitten, mitä kaikkea ihanaa tämä toiveammattisi sinulle merkitsee.
3. Voit myös kirjoittaa kirjeen ystävällesi, joka vähättelee sinua eikä usko unelmiesi toteutuvan - anna hänelle hieman palautetta tällaisesta negatiivisesta asenteesta! Kannusta myös häntä tavoittelemaan unelmiaan.
4. Kirjoita sitten itsellesi kannustuskirje tuosta kuvitellusta tulevaisuudesta tähän hetkeen, jossa olet nyt.
Vaikka toive tuntuisi nyt nyt liian suurelta haaveelta, kuvittele silti, että se on totta. Anna itsellesi ohjeita, miten tavoitteeseesi pääsit:
Kuvittele, miten olet polkusi kulkenut.
Mitä vaiheita siihen on kuulunut?
Mitä valintoja olet tehnyt matkalla?
Miten olet voittanut vaikeudet?
Mitä olet itsestäsi oppinut?
Kerro kannustavia, hyviä sanoja itsellesi.
Pelkkä mielikuvitusleikki ei ratkaise elämää tässä ja nyt. Saattaa myös olla niin, että haaveesi vaihtuvat vielä. Ehkä kuitenkin saat kiinni jostain sellaisesta, missä olet hyvä tai mikä saa sinut iloiseksi.
Koeta kuunnella tuota sisäistä ääntä siitä, mistä nautit. Voiko tätä iloa löytää jo nyt jostain muualta? Jos esimerkiksi haluat kyberturvallisuudessa tehdä töitä, voitko lukea nyt esimerkiksi alan kirjoja tai huomaatko ylipäätään tykkääväsi ratkoa ongelmia? Tärkeintä olisi löytää omia vahvuuksiaan ja alkaa niitä pikkuhiljaa kehittää.
Usko unelmiin! Elämä on kuin räsymatto - mitä värejä sinun mattoosi haluat?