Ronja tuli yksityisoppilaakseni, kun oli reputtanut äidinkielen ylioppilaskokeessa. Hänellä oli todettu vaikea lukivaikeus, joten aivan yllätyksenä reput eivät tulleet. Nyt hän kuitenkin halusi saattaa ylioppilastutkintonsa päätökseen ja oli valmis ottamaan sitä varten yksityistunteja. 

Tapasimme noin kymmenen kertaa ennen kuin oli uusi yritys. Pyysin ensin häntä tuomaan vanhoja esseitään ja kirjoitelmiaan, jotta näkisin, missä ongelmakohdat olivat – uuteen kokeeseen ei ollut aikaa kuin muutama kuukausi ja meidän piti nyt työskennellä tehokkaasti. Tutkin kirjoitelmat tarkkaan ja löysin noin viisi toistuvaa virhettä, jotka olivat selvästi vaikuttaneet kirjoitustaidon kokeen alhaisiin pisteisiin. 

Osoitin virhetyypit yksi kerrallaan Ronjalle, joka teki seuraavalle kerralle uuden kirjoitelman, jossa hän oli keskittynyt korjaamaan tämän yhden virheen. Kun hän oli oivaltanut yhden väärän tavan ja keskittynyt uuden tavan oppimiseen, tekstistä alkoi pikkuhiljaa tulla selkeämpää. Hän sai karsittua pitkiä, sekavia virkkeitä, kapulakielisyyttä, hassua sanajärjestystä ja turhaa toistoa pois niin paljon, että seuraavissa ylioppilaskokeissa hän sai hyväksytyn arvosanan. 

Tämä tarina ei kuitenkaan pääty lakin saamiseen. Hänen toiveenaan oli päästä yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Ensimmäinen este oli ollut se, ettei hänellä ollut ylioppilastutkintoa. Nyt hän oli sen läpäissyt. Arvosanoilla yliopiston ovet olisivat jääneet avautumatta, mutta hän keskittyi pääsykokeeseen – ja pääsi yliopistoon samana keväänä! Pääsykokeissa lukivaikeus ei ollut este – sisältö oli kuitenkin ollut riittävä osoitus opiskelijan taidoista ja motivaatiosta opiskella yliopistossa. 

Ja tämä tarina on tosi (vaikkakin nimi ja jokin yksityiskohta on muutettu)!

Sisua tarvitaan

Ronjan etuna oli se, että hän keskittyi täsmällisesti korjaamaan virheensä yksi kerrallaan. Hän ei pelännyt opettajan näyttämiä kielen ongelmia vaan otti ne haasteena. 

Aina ei kyse ole lukivaikeudesta - motivaatio hukassa…

Muistan myös erään toisen opiskelijan, Jaakon, joka sai nostettua äidinkielen arvosanan lubenter abrobaturin (b) arvosanaksi eximia (e). Vaikka nyt ei ollut kyse lukivaikeudesta, oli kyse siitä, että opiskelun sijaan oli ollut vain kaikkea muuta kivaa tekemistä. 

Myöhemmin Jaakko siis korjasi tilanteen uusimalla kokeen ja tekemällä kovasti töitä. 

Kaikenlaisia esteitä - kupruja tiellä

Elämään voi kaikille tulla kupru - kuolemantapaus, onnettomuus, ystävän petos - kaikki kohtaamme elämässä ihmiselämän koko kirjon. On siis hetkiä, jolloin opiskelu ei ole kaikkein tärkeintä elämässä, tai edes viiden tärkeimmän asian joukossa. Kyse onkin nyt siitä, miten näiden kuprujen ja haasteiden yli mennään, miten paikataan jokin, mikä on ollut rikki. 

Molemmissa kertomissani tapauksissa nostan hattua opiskelijan omalle yrittämiselle: yksi asia kerrallaan opiskelija korjasi virheensä ja otti opettajan ohjeet vastaan tehden aina uuden työn. Tällä sisukkuudella ja täsmällisellä ongelmakohtiin tarttumisella lopputulos oli juuri sellainen kuin opiskelija itse toivoi. Jos opiskelussa on ollut oppimisvaikeuksia tai muita esteitä, joiden pohjalta tekeminen on ollut heikkoa, on hyvä tehdä asialle jotain. 

Kokeile Ronjan ja Jaakon keinoa! 

Tehtävä! 

Käy läpi äidinkielen tai S2-aineen kirjoitelmasi: 

Kerää lista kaikista virheistä tai parannusehdotuksista, joita opettajasi on

sinulle tehnyt. 

Kerää myös lista kehuista! 

Lajittele korjausehdotukset niin, että kieleen liittyvät ongelmat ovat

yhdessä ja sisältöön liittyvät parannusehdotukset toisessa listassa.

Nosta esiin 3-5 asiaa. 

Seuraavalla kerralla, kun saat kirjotustehtävän opettajaltasi, keskity listaamiisi asioihin: korjaa yksi virhetyyppi kerrallaan!

Kaikkia ei tarvitse tehdä yhdellä kertaa. Pääasia on, että nyt sinulla on tiekartta siihen, miten lähdet ensi kerralla parantamaan tulostasi.

Anna itsellesi aikaa ja näe se, että yksi asia kerrallaan pääset parempiin suorituksiin.

Muista se, että oppimistulokset eivät ole sama kuin sinä - ne ovat taitoja, joita voit opiskella!

Miten viinirypäleterttu syödään? Rypäle rypäleeltä! Älä siis koeta ahnehtia

kaikkea kerralla vaan keskity jokaiseen yksityiskohtaan ja iloitse siitä, kun

huomaat tekemäsi virheen ja saat sen korjattua.

Muista myös kehua itseäsi! Katso itseäsi ylöspäin!​